Puhalletaan yhteen hiileen

tammikuu 2010

Talvisodasta on kulunut 70 vuotta. Talvisota oli se ”kiirastuli”, joka viimein yhdisti kansalaissodan jäljiltä jakautuneen kansan yhteiseen voimainponnistukseen. Maailmalla puhuttiin talvisodan ihmeestä eli kuinka miesmäärältään niin alivoimainen armeija kykeni torjumaan suurvalta-armeijan toistuvat hyökkäykset ja estämään Suomen miehittämisen. Myös kotirintama kesti lukuisista pommituksista ja moninaisesta puutteesta huolimatta. Ymmärrettiin, että nyt on isänmaan kohtalo kyseessä. Veteraaneja, miehiä ja naisia, elää vielä keskuudessamme.

Isäni oli 17 vuotta kun hän joutui kannakselle 1944 torjuntataisteluihin. Hän oli vain vuotta vanhempi tytärtäni joka aloitti lukion viime syksynä. Pidän erittäin suuressa arvossa tuota sukupolvea, joka ensin pelasti isänmaan ja sitten jälleenrakensi sen. Näinä rauhan vuosikymmeninä maa on vaurastunut ja olemme onnistuneet luomaan tasa-arvoisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Aina löytyy parantamisen varaa, mutta kaiken kaikkiaan meillä on puolustamisen arvoinen isänmaa.

Nyt käytävässä puolustustaistelussa on kysymys hyvinvointiyhteiskunnastamme. Kansainvälinen finanssikriisi, globalisaatio ja väestön voimakas ikääntyminen on erittäin haastava yhdistelmä hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle. Täytyy selvittää kaikki ”viisauden lajit” kuten Konsta Pylkkänen toteaa Veikko Huovisen mainiossa romaanissa Havukka-ahon ajattelija. Näin se on, perinteisillä konsteilla tästä taantumasta tuskin noustaan. Osaamista, ahkeruutta ja asennetta tarvitaan ja tietysti paljon yritystä.

Perinteiset vientialamme, kuten metsä- ja metalliteollisuus sekä telakkateollisuus tarvitsevat tukea että toimintaedellytykset Suomessa turvataan jatkossakin. Lisäksi on tärkeää ohjata tutkimus- ja kehittämispanostuksia uuden teknologian kehittämiseen. Tarvitsemme jo lähitulevaisuudessa satoja ellei tuhansia kasvuyrityksiä vaikkapa biotekniikan tai ilmasto- ja energiatekniikan sektorille. Kotimarkkinoilla muun muassa väestön ikääntyminen luo merkittäviä mahdollisuuksia uudelle yrittäjyydelle.

Olemme siis vedenjakajalla. Voimme voittaa tai hävitä tämän puolustustaistelun. Meidän on saatava taloutemme tasapainoon ja velkavetoisuus taloudessa vaihdettua aitoon uutta luovaan kysyntään. Kasvava työttömyys, erityisesti nuorten kohdalla, on saatava taittumaan ja kaikki työkykyiset yhdessä rakentamaan tulevaisuutta. Työuria on pidennettävä molemmista päistä, ei kuitenkaan pakottaen vaan kannustaen.

Rivit suoriksi ja yhdessä taantumaa taittamaan, siihen tarvitaan meitä kaikkia suomalaisia. Mannerheimin sanoin ”pienen kansakunnan suurin voima on sen yhteinen tahto.”

Sillä tahdolla mennään läpi harmaan kiven, kun vain puhallamme yhteen hiileen.

Tommi Valtonen

Vantaan Yrittäjät, puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun Yrittäjät, puheenjohtaja
Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen

 

Posted in Tommin kirjoitukset.