Kaikki tiet vievät Roomaan

Firma-lehti, lokakuu 2012

Näin todetaan, kun uskotaan tavoitteeseen päästävän eri reittejä. Tällä hetkellä on ideologinen keskustelu käynnissä, mikä on oikea reitti tulevaisuuteen hyvinvointiyhteiskunnassamme. Epäilemättä kaikki keskusteluun osallistuvat tahot ovat samaa mieltä, että hyvinvointiyhteiskunta on arvokas ja säilyttämisen arvoinen asia.

Siihen konsensus sitten loppuukin. Kova riitely reittivalinnasta tulevaisuuteen on käynnissä ja millä varustuksella tuohon matkaan tulisi käydä. Pientareella istuvat johdettavat joukot eli kansalaiset ja ihmettelevät matkanjohtajien kovinkin erilaisia ehdotuksia reitiksi. Suukopu on kova ja joukkoja kosiskellaan osin hyvinkin epäilyttävin argumentein. Kaikki ymmärtävät että perille tulisi päästä, mutta kenenkä rattaissa, ja millä varustuksella matkasta selvitään.

Keskustelua käydään risteysalueelle pystytetyssä katoksessa, kuumuudelta suojassa ja retkipöydän äärellä kartat levällään. Keskustelun avaa vahvaääninen iso mies, jolla tuntuu olevan hyvin selvä kuva reitistä. Reittiehdotus on yllättävän helppo ja tarpeettomia skenaarioita ei tarvitse pohtia. Perille päästään aivan omin avuin, eikä kuormia tarvitse liiemmin keventää. Tasaista on maasto matkalla. Pientareella ehdotus saa vahvaa kannatusta, vaikka on niitäkin jotka epäilevät miehen puheita.

Tässä kohtaa puheenvuoron ottaa päättäväinen nainen, joka esittelee matkasuunnitelmaansa hyväntuulisesti hymyillen. Aivan ensiksi, pientareellakin hymyilyttää. Liekö reittivalinnan sietämätön keveys. Nainen moittii muita matkanjohtajia uhkakuvien maalailusta. Kuormiakaan ei tarvitse tarkastaa. Lainataan rahaa, tuota vanhaa foinikialaista keksintöä ja ostetaan isommat rattaat kuormille. Matkalla voidaan virittää yhteislaulu, jokin kansainvälinen, ihan vain tunnelmaa kohottamaan. Tämäkin ehdotus saa kovasti kannatusta ja nainen väläyttää kauniin hymynsä pientareelle.

Keskellä pöytää istuva nuori mies avaa karttansa ja alkaa esittelemään omaa vaihtoehtoansa. Jos tunnelma ehti kohota edellisen puhujan jäljiltä, jäi se vain hetken hurmioksi. Analyysi matkasta ja sen pohjalta tehty reittisuunnitelma ei nosta hurraahuutoja, mutta saa kuitenkin pientareella yllättävän laajalti hiljaista hyväksyntää. Kuormaakin täytyy kuulemma keventää että päästäisiin perille asti. Rohkeaa ja vastuullista puhetta nuorelta mieheltä.

Varjot pitenevät ja matkalle pitäisi jo päästä jos mielitään perille ajoissa. Puheenvuoroja käytetään ja kannatusta osoitetaan pientareelta vaihtelevasti. Viimein puheenvuoron saa vanhempi mies, joka toivoisi että matkaa olisi tullut esittelemään hänen poikansa. Mies kun ei jaksaisi seistä katoksen ulkopuolella auringossa vaan toivoisi kovin pääsevänsä pöydän ääreen esittelemään suunnitelmaansa. Toivo on turhaa, pöydässä ei ole tyhjää tuolia. Mutta mitä miehellä on sanottavana?

Reittisuunnitelma on oiva yhdistelmä monen edellä puhuneen esityksistä. Ensinnäkin matkaan tulisi päästä viipymättä ja hyvän matkanjohtajan johdolla. Kuormat tarkastetaan ja kaikki mikä ei ole välttämätöntä jätetään lähtöpaikalle. Loppukuorma sidotaan huolella, ettei mitään putoa matkan varrelle. Matka ei tule olemaan helppo, mutta perille selvitään jos niin yhdessä päätetään. Olennaista on, että ei valita näennäisesti helpointa reittiä. Myös kuorma pitää olla mitoitettu sopivaksi kärryyn, jotta se jaksetaan vetää perille. Matkan varrella tulee sallia muutoksia reittiin, mikäli ne jouduttavat kulkua perille. Luovuudelle pitää siis jättää viimeinen sana, koska yllätykset ovat mahdollisia.

Puheenvuoro saa hyväksyntää monen aiemmin puhuneen kannattajajoukoissa, ei kuitenkaan riittävästi.  Päivä kulkee kohti iltaa ja matkaanlähtö näyttää edelleen viivästyvän. Kohta käydään äänestämään esitetyistä vaihtoehdoista. Pientareellakin tuntuu leviävän ymmärrys, että liikkeelle tulisi jo päästä ennen kuin on myöhäistä.

 

Tommi Valtonen
Vantaan Yrittäjät ja Pääkaupunkiseudun Yrittäjät, puheenjohtaja
Suomen Yrittäjät, hallituksen jäsen

Posted in Tommin kirjoitukset.